Työharjoittelu on olennainen osa lähes jokaista nykypäivän ammattikorkeakoulututkintoa. Se valmistaa opiskelijaa ammatin arkeen ja mahdollistaa opitun tiedon harjoittamista ympäristössä, jossa on edelleen mukana tuki sekä opastus. Harjoittelu on korvaamaton kokemus jokaiselle opiskelijalle, ja sen merkitys korostuu entisestään tietyillä aloilla.
Luovan alan opiskelijat suhtautuvat yleensä valitsemaansa alaan kunnianhimoisesti. Opiskelupaikoista käydään tiukka karsinta ja seulasta selvinneet ymmärtävät alan olevan kilpailtu myös valmistumisen jälkeen. Osittain tämänkin takia monet luovan alan opiskelijat suhtautuvat myös harjoitteluun tietyn asteisella vakavuudella, sillä kentän oven väliin varhaisessa vaiheessa saatu jalka voi hyvin polkaista oven reippaasti auki valmistumisen jälkeen. Luovat osaajat saavat hyvästä harjoittelusta rutkasti etua.
Luovien alojen työnhaussa selkeänä erona muihin aloihin nousee portfolion ja osaamisen näyttämisen merkitys. Pelkkä tutkinto ei vielä kerro työnantajalle mitään hakijan estetiikan tajusta, luovuudesta tai ongelmanratkaisukyvystä, vaan tähän tarvitaan näyttöjä. Helpoin tapa osoittaa konkreettisesti näitä ominaisuuksia on kasata portfolio. Sen etu ja synninpäästö opiskelijalle on, että portfolio ei vaadi aitoja asiakkaita tai työnäytteitä, vaan se voi muodostua harrastetöistä tai kuvitteellisista asiakkaista. Vaikka portfoliot itsessään eivät tarkalleen ottaen tarvitse työkokemusta, on harjoittelusta hyötyä myös tällä saralla. Harjoittelun tarjoava työnantaja on opiskelijalle ensimmäinen aito mahdollisuus esitellä jo kertynyttä portfoliota. Vaikka kaikki työnantajat eivät harjoittelijoilta vaadikaan portfoliota nähtäväksi haastattelussa, on työnantajan näkemys tarvittavista ominaisuuksista kullanarvoinen opiskelijalle. Harjoittelun edetessä työnantaja pystyy avaamaan rekrytointia ja työssä hyödyllisiä ominaisuuksia uudesta näkökulmasta, mikä hyödyttää opiskelijaa, kun tämä alkaa myöhemmin kilpailemaan muiden osaajien ja heidän näyttöjensä kanssa. Ensikosketus rekrytointiin tuleekin usein juuri harjoittelun myötä.
Luovan alan opiskelijalle toinen arvokas kokemus harjoittelusta tulee, kun luovassa työpaikassa käytetyt prosessit aukenevat. Opiskelijalle opiskeluaikana tutuksi tullut tapa tehdä projekti tai tehtävä oman vision mukaan, keskittyen vain käsillä olevaan, muuttuu suuresti, kun työpaikan dynamiikat ja byrokratiat astuvat mukaan kuvioon. Ensimmäinen työpaikka saattaa tulla monelle luovan alan osaajalle kulttuurishokkina, kun omat luovat visiot muuttuvat kompromisseiksi kulujen, aikataulujen ja asiakkaiden toiveiden ristipuristuksessa. Ajatus luovan työn sielukkuudesta ja itseilmaisullisuudesta elää vahvasti, ja ensimmäiset vilkaisut työn moninaiseen luonteeseen avautuvat vasta työllistymisen myötä. Harjoittelu on erinomainen tapa kokea, millaista oman alan arki on. Se on oiva tapa tutustua työpaikan kulttuuriin ja toimintatapoihin, jotka osaltaan peilaavat alaa kokonaisuudessaan. Vaikka jokainen työpaikka ja harjoittelu on omanlaisensa, voi kokemuksen myötä muodostua arvokas kokemus siitä, mikä itselle on tärkeää työn tekemisessä sekä ympäristössä, jossa sitä tehdään. Äärimmäisessä tapauksessa harjoittelun aikana voi vahvistua tuntemus siitä, että ala ei tunnukaan omalta tai vastavuoroisesti että palo alan työhön on vahva ja varmuus omasta suunnasta voimistuu.
Kolmas etu luovalla alalla tehdystä harjoittelusta tulee verkostojen mukana. Suomen design- ja kulttuurikenttä on vaikuttava paitsi ammattitaitoisten osaajien myös tiiviytensä vuoksi. Pienen maan etuihin voidaan lukea mahdollisuus verkostoitua suhteellisen ison osan minkä tahansa alan osaajien kanssa. Luovien alojen osaaminen keskittyy myös esimerkiksi pääkaupunkiseudulla jonkin verran tietyille alueille, kuten Suvilahteen, Kaapelitehtaalle, Teurastamolle tai laajemmin Helsingin Design Districtiin. Tiiviytensä ansiosta verkostoitumisen etu luovilla aloilla on kullanarvoista. Harjoittelu tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden päästä ensi kertaa kasvotusten alan vaikuttajien kanssa. Verkoston vaikutus työpaikan saamisessa on korostunut entisestään, ja työntekijän luonne ja yhteensopivuus yritysten arvojen sekä muiden tekijöiden kanssa ovat entistä suuremmassa roolissa. Hyväkin osaaminen voi olla vaikea myydä, jos osapuolet eivät kohtaa. Piilorekrytoinnit yleistyvät kovaa vauhtia ja verkostojen merkitys korostuu etenkin aloilla, joilla kenttä on suhteellisen pieni ja joilla hyvän ryhmädynamiikan merkitys korostuu. Luovien alojen osaajilta tarvitaan paitsi näkemystä ja osaamista myös kykyä tukea sekä nostattaa työpaikan ilmapiiriä. Niin kutsuttu “hyvä tyyppi” tulee olemaan entistä kysytympi. Ja hyvänä tyyppinä tulee tunnetuksi parhaiten, kun pääsee tapaamaan muita ja viettämään aikaa yhdessä sekä työpaikalla että sen ulkopuolella.
Harjoittelu ja pääsy kiinni työelämään opiskelujen ohella on vertaansa vailla oleva etu ammattikorkeakoulujen opiskelijoille. Sen arvon ja toiminnan vaaliminen hyödyttää niin työnantajia kuin tulevia osaajiakin. Harjoittelu tuo arvokasta kokemusta ja tietoa opiskelijalle sekä koululle ja antaa työnantajalle mahdollisuuden tarttua tuleviin osaajiin sekä näkemään yrityksensä käytännöt uudessa valossa. Parhaillaan työharjoittelu saattaa avata oven monivuotiseen työsuhteeseen, jota kumpikaan osapuoli ei olisi löytänyt ilman sitä.
Teksti on julkaistu Katiska – Kulttuurialan ammattiverkostot työllistymisen tukena (ESR) -hankkeen loppujulkaisussa “Yhdessä eteenpäin – Työharjoittelumallien haasteet ja mahdollisuudet” kesällä 2019.