Katiska on saanut ilokseen tehdä Kiinteistö Oy Kaapelitalon kanssa yhteistyössä uuden rekrytointisivuston, jonka tavoitteena on edistää opiskelijoiden ja potentiaalisten työnantajien kohtaamista.
Palvelussa voi ilmoittaa avoimista työpaikoista, työharjoittelupaikoista tai opiskelijaprojekteista, joihin etsii osaajia eri koulutusasteilta.
– RekryHaavi on tarkoitettu ensisijaisesti Kaapelitehtaan ja Suvilahden kulttuurikeskusten vuokralaisille, mutta se on ehdottomasti avoinna ja tukena myös lähialueiden yrittäjille, yrityksille ja yhteisöille, kun he etsivät työvoimaa tai työharjoittelijoita, Kiinteistö Oy Kaapelitalon markkinointi- ja kehityspäällikkö Raine Heikkinen painottaa.
– Ammattikorkeakoulut tutkivat ja kehittävät jatkuvasti uusia metodeja sekä työkaluja, jotka lisäävät dialogia työelämän ja koulujen välillä. RekryHaavi on kehitetty yhteistyössä alueiden toimijoiden kanssa ja heidän tarpeisiinsa vastaten. RekryHaaville haetaan näkyvyyttä oppilaitosten omien verkostojen sekä opiskelijayhdistysten lisäksi Helsingin kaupungin uraneuvojien ja Ohjaamon kautta, jotka ovat mainioita kumppaneita rekrytoinnin tueksi. Palvelussa on täysin mahdollista siis hakea muutakin kuin opiskelijatyövoimaa, esimerkiksi tekijää palkkatuettuun työsuhteeseen tai vaikka lyhyeen projektiin, kertoo Katiskan oma Nicklas Nyman.
RekryHaavi toimii osoitteessa www.kaapelitehdas.fi/rekryhaavi. Palvelun kautta voi jättää oman työpaikka-, työharjoittelu- tai projekti-ilmoituksen, johon etsii tekijää.
Katiskan artikkelikokoelma on nyt julkaistu! Kokoelmassa käsitellään laajasti työharjoittelun malleja ja niiden nostamia haasteita ja mahdollisuuksia. Kirjoittajina meillä oli ilo toimittaa opettajia, kulttuurituottajia, kentän toimijoita, sekä muita hanketoimijoita.
Olemme erittäin ylpeitä teoksesta ja kiitämme kaikkia teoksen tekoon osallistuneita!
Julkaisutilaisuus pidettiin Kaapelitehtaalla, jonne saapui kiitettävästi uteliaita ja aiheesta kiinnostuneita. Tilaisuuden avasi Katiskan oma Nicklas toivottamalla väen tervetulleeksi ja esittelemällä teoksen sekä hankkeen aikana nousseita oivalluksia. Meillä oli ilo myös saada Re:Start -hankkeen Antti-Veikko Salo kertomaan lisää näkemyksiä työharjoittelun nykytilasta ja tulevaisuudesta.
Tilaisuuden virallisen osuuden jälkeen osallistujat puhkesivat näkemykselliseen ja antoisaan keskusteluun kokemuksistaan sekä näkemyksistää työharjoittelujen saralla. Ilta oli meille, ja varmasti myös osallistujille, antoisa ja stimuloiva.
Kiitämme kaikkia paikalla olleita ja teoksen tekoon osallistuneita!
Työharjoittelu on olennainen osa lähes jokaista nykypäivän ammattikorkeakoulututkintoa. Se valmistaa opiskelijaa ammatin arkeen ja mahdollistaa opitun tiedon harjoittamista ympäristössä, jossa on edelleen mukana tuki sekä opastus. Harjoittelu on korvaamaton kokemus jokaiselle opiskelijalle, ja sen merkitys korostuu entisestään tietyillä aloilla.
Luovan alan opiskelijat suhtautuvat yleensä valitsemaansa alaan kunnianhimoisesti. Opiskelupaikoista käydään tiukka karsinta ja seulasta selvinneet ymmärtävät alan olevan kilpailtu myös valmistumisen jälkeen. Osittain tämänkin takia monet luovan alan opiskelijat suhtautuvat myös harjoitteluun tietyn asteisella vakavuudella, sillä kentän oven väliin varhaisessa vaiheessa saatu jalka voi hyvin polkaista oven reippaasti auki valmistumisen jälkeen. Luovat osaajat saavat hyvästä harjoittelusta rutkasti etua.
Luovien alojen työnhaussa selkeänä erona muihin aloihin nousee portfolion ja osaamisen näyttämisen merkitys. Pelkkä tutkinto ei vielä kerro työnantajalle mitään hakijan estetiikan tajusta, luovuudesta tai ongelmanratkaisukyvystä, vaan tähän tarvitaan näyttöjä. Helpoin tapa osoittaa konkreettisesti näitä ominaisuuksia on kasata portfolio. Sen etu ja synninpäästö opiskelijalle on, että portfolio ei vaadi aitoja asiakkaita tai työnäytteitä, vaan se voi muodostua harrastetöistä tai kuvitteellisista asiakkaista. Vaikka portfoliot itsessään eivät tarkalleen ottaen tarvitse työkokemusta, on harjoittelusta hyötyä myös tällä saralla. Harjoittelun tarjoava työnantaja on opiskelijalle ensimmäinen aito mahdollisuus esitellä jo kertynyttä portfoliota. Vaikka kaikki työnantajat eivät harjoittelijoilta vaadikaan portfoliota nähtäväksi haastattelussa, on työnantajan näkemys tarvittavista ominaisuuksista kullanarvoinen opiskelijalle. Harjoittelun edetessä työnantaja pystyy avaamaan rekrytointia ja työssä hyödyllisiä ominaisuuksia uudesta näkökulmasta, mikä hyödyttää opiskelijaa, kun tämä alkaa myöhemmin kilpailemaan muiden osaajien ja heidän näyttöjensä kanssa. Ensikosketus rekrytointiin tuleekin usein juuri harjoittelun myötä.
Luovan alan opiskelijalle toinen arvokas kokemus harjoittelusta tulee, kun luovassa työpaikassa käytetyt prosessit aukenevat. Opiskelijalle opiskeluaikana tutuksi tullut tapa tehdä projekti tai tehtävä oman vision mukaan, keskittyen vain käsillä olevaan, muuttuu suuresti, kun työpaikan dynamiikat ja byrokratiat astuvat mukaan kuvioon. Ensimmäinen työpaikka saattaa tulla monelle luovan alan osaajalle kulttuurishokkina, kun omat luovat visiot muuttuvat kompromisseiksi kulujen, aikataulujen ja asiakkaiden toiveiden ristipuristuksessa. Ajatus luovan työn sielukkuudesta ja itseilmaisullisuudesta elää vahvasti, ja ensimmäiset vilkaisut työn moninaiseen luonteeseen avautuvat vasta työllistymisen myötä. Harjoittelu on erinomainen tapa kokea, millaista oman alan arki on. Se on oiva tapa tutustua työpaikan kulttuuriin ja toimintatapoihin, jotka osaltaan peilaavat alaa kokonaisuudessaan. Vaikka jokainen työpaikka ja harjoittelu on omanlaisensa, voi kokemuksen myötä muodostua arvokas kokemus siitä, mikä itselle on tärkeää työn tekemisessä sekä ympäristössä, jossa sitä tehdään. Äärimmäisessä tapauksessa harjoittelun aikana voi vahvistua tuntemus siitä, että ala ei tunnukaan omalta tai vastavuoroisesti että palo alan työhön on vahva ja varmuus omasta suunnasta voimistuu.
Kolmas etu luovalla alalla tehdystä harjoittelusta tulee verkostojen mukana. Suomen design- ja kulttuurikenttä on vaikuttava paitsi ammattitaitoisten osaajien myös tiiviytensä vuoksi. Pienen maan etuihin voidaan lukea mahdollisuus verkostoitua suhteellisen ison osan minkä tahansa alan osaajien kanssa. Luovien alojen osaaminen keskittyy myös esimerkiksi pääkaupunkiseudulla jonkin verran tietyille alueille, kuten Suvilahteen, Kaapelitehtaalle, Teurastamolle tai laajemmin Helsingin Design Districtiin. Tiiviytensä ansiosta verkostoitumisen etu luovilla aloilla on kullanarvoista. Harjoittelu tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden päästä ensi kertaa kasvotusten alan vaikuttajien kanssa. Verkoston vaikutus työpaikan saamisessa on korostunut entisestään, ja työntekijän luonne ja yhteensopivuus yritysten arvojen sekä muiden tekijöiden kanssa ovat entistä suuremmassa roolissa. Hyväkin osaaminen voi olla vaikea myydä, jos osapuolet eivät kohtaa. Piilorekrytoinnit yleistyvät kovaa vauhtia ja verkostojen merkitys korostuu etenkin aloilla, joilla kenttä on suhteellisen pieni ja joilla hyvän ryhmädynamiikan merkitys korostuu. Luovien alojen osaajilta tarvitaan paitsi näkemystä ja osaamista myös kykyä tukea sekä nostattaa työpaikan ilmapiiriä. Niin kutsuttu “hyvä tyyppi” tulee olemaan entistä kysytympi. Ja hyvänä tyyppinä tulee tunnetuksi parhaiten, kun pääsee tapaamaan muita ja viettämään aikaa yhdessä sekä työpaikalla että sen ulkopuolella.
Harjoittelu ja pääsy kiinni työelämään opiskelujen ohella on vertaansa vailla oleva etu ammattikorkeakoulujen opiskelijoille. Sen arvon ja toiminnan vaaliminen hyödyttää niin työnantajia kuin tulevia osaajiakin. Harjoittelu tuo arvokasta kokemusta ja tietoa opiskelijalle sekä koululle ja antaa työnantajalle mahdollisuuden tarttua tuleviin osaajiin sekä näkemään yrityksensä käytännöt uudessa valossa. Parhaillaan työharjoittelu saattaa avata oven monivuotiseen työsuhteeseen, jota kumpikaan osapuoli ei olisi löytänyt ilman sitä.
Teksti on julkaistu Katiska – Kulttuurialan ammattiverkostot työllistymisen tukena (ESR) -hankkeen loppujulkaisussa “Yhdessä eteenpäin – Työharjoittelumallien haasteet ja mahdollisuudet” kesällä 2019.
Miksi työharjoittelijalle kannattaa maksaa palkkaa? Moni työnantaja saattaa kysyä tätä itseltään. Syitä on monia, joita työnantajan kannattaa ottaa huomioon harkitessaan harjoittelijan ottamista, ja hänelle mahdollista korvausta miettiessään.
Harjoittelusta korvauksen maksaminen asettaa lähtökohtaisesti työnantajan ja harjoittelija ammatilliseen suhteeseen, joista molemmat saavat jotain ja ovat vastuussa toisilleen. Se osoittaa arvostusta työntekijää kohtaa sekä herättää puolestaan kunnioitusta ja vastuuntuntoa työnantajaa kohtaan. Palkan maksaminen työn tekemisestä on ylipäätään yhteiskunnan kulmakiviä, tätä viestiä puoltaa myös TES. Ammattiliitot ovat myös samoilla linjoilla, esimerkiksi Akavan linjaus on että “korkeakouluharjoittelusta pitää saada vähintään työssäoloehdon täyttävää palkkaa ainakin silloin, kun opiskelija tekee jo kertyneellä osaamisella työnantajalle tuottavaa työtä. ”
Palkattomalla ja palkallisella työharjoittelulla on myös käytännön eroja.
Jos työnantaja ei tahdo maksa työharjoittelusta palkkaa, harjoittelua voidaan pitää luonteeltaan työhön tutustumisena. Tällöin harjoittelun ei tulisi sisältää vaikeita itsenäisesti suoritettavia työtehtäviä. Mikäli harjoittelijalta toivotaan vahvaa ammatillista osaamista ja panosta tulisi myös korvauksen heijastella sitä mitä tekijältä odotetaan.
Kilpailukykyisen palkan maksaminen kaikille työn tekijöille alalla, myös työharjoittelijoille, estää kilpailun vääristymistä, joka palvelee koko kenttää. Varsinkin tietyt alat, kuten luovat alat, joilla toimii lukuisia pieniä toimijoita, tarvitsevat yhteisiä pelisääntöjä, jotka tukevat alan tervettä kilpailua.
On siis paljon syitä, niin eettisiä kuin käytännön syitä, tarjota harjoittelijalle korvaus tehdystä työstä. Useat opiskelijat saavat opintojensa ajalta opintotukea, joka jatkuu työharjoittelunkin aikana, riippuen korvauksen suuruudesta. Korvaus on aina sovittavissa tapauskohtaisesti ja jonkin sortin palkkion toteuttaminen on molemmille osapuolille niin sanottu win-win.
Työharjoittelu on opiskelijalle paikka päästä näyttämään jo hankittua oman opiskelualan osaamista ja soveltamaan koulussa opittua. Se on myös paikka, jossa opiskelija saa olla osaamatta, seurata ammattilaisten työtä ja oppia itse tekemällä. Mikä minua kiinnostaa? On hyvä työnantaja? Haluaisinko työllistyä tänne kun valmistun? Näitä asioita moni korkeakouluopiskelija pohtii etsiessään mielekästä työharjoittelupaikkaa.
Allekirjoittanut opiskelee kulttuurituotantoa ja opinnoissamme käytännön tekeminen on avain ammattiosaamisen rakentamiseen. Tuottajaopiskelija pääsee käärimään hihansa pienemmissä työelämän projekteissa jo ensimmäisenä opintovuonna ja myöhemmin pidempikestoisessa harjoittelussa. Tarjolla on mitä erilaisimpia tehtäviä ja joskus itselle sopivan paikan löytäminen on vaikeaa.
Harjoittelupaikka löytyy usein harrastusten, mielenkiinnonkohteiden ja suhteiden kautta. Itselle sopiva harjoittelupaikka on usein lähempänä kuin voisi arvata. Työtä kyllä on, mutta se ei aina kohtaa tekijäänsä. “ Ai sä olit tuolla harjoittelussa, en tienny että tuommosessakin tehtävässä voi tehdä harjoittelun”. Kulttuurialoilla työn kirjo on niin laaja kuin on tekijöitä eikä työnantaja saati opiskelija nää aina metsää puilta.
“‘Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!’ Tuo huuto on Suomessa syyri. Mut mikä se on se kyltyyri? Kas, siinäpä pulma on jyyri.”
Eino Leino
Juhana Salminen
Katiskan blogissa tällä kertaa vierasäänenä toiminut Juhana Salminen on kulttuurituotannon opiskelija, joka avaa näkökulmaa työharjoittelusta opiskelijan perspektiivistä.
