Työharjoittelu on opiskelijalle paikka päästä näyttämään jo hankittua oman opiskelualan osaamista ja soveltamaan koulussa opittua. Se on myös paikka, jossa opiskelija saa olla osaamatta, seurata ammattilaisten työtä ja oppia itse tekemällä. Mikä minua kiinnostaa? On hyvä työnantaja? Haluaisinko työllistyä tänne kun valmistun? Näitä asioita moni korkeakouluopiskelija pohtii etsiessään mielekästä työharjoittelupaikkaa.
Allekirjoittanut opiskelee kulttuurituotantoa ja opinnoissamme käytännön tekeminen on avain ammattiosaamisen rakentamiseen. Tuottajaopiskelija pääsee käärimään hihansa pienemmissä työelämän projekteissa jo ensimmäisenä opintovuonna ja myöhemmin pidempikestoisessa harjoittelussa. Tarjolla on mitä erilaisimpia tehtäviä ja joskus itselle sopivan paikan löytäminen on vaikeaa.
Harjoittelupaikka löytyy usein harrastusten, mielenkiinnonkohteiden ja suhteiden kautta. Itselle sopiva harjoittelupaikka on usein lähempänä kuin voisi arvata. Työtä kyllä on, mutta se ei aina kohtaa tekijäänsä. “ Ai sä olit tuolla harjoittelussa, en tienny että tuommosessakin tehtävässä voi tehdä harjoittelun”. Kulttuurialoilla työn kirjo on niin laaja kuin on tekijöitä eikä työnantaja saati opiskelija nää aina metsää puilta.
“‘Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!’
Tuo huuto on Suomessa syyri.
Mut mikä se on se kyltyyri?
Kas, siinäpä pulma on jyyri.”
Eino Leino
Juhana Salminen
Katiskan blogissa tällä kertaa vierasäänenä toiminut Juhana Salminen on kulttuurituotannon opiskelija, joka avaa näkökulmaa työharjoittelusta opiskelijan perspektiivistä.