Metropolia Ammattikorkeakoulu seuraa aktiivisesti sekä toisen asteen että ammattikorkeakoulutuksen työharjoittelumetodien kehitystä. Perinteisesti informaatio kentän toiveista ja tilasta on pyritty siirtämään tutkintojen opetussuunnitelmiin eri alojen neuvottelukuntien kautta, joissa kohtaavat kentän aktiiviset toimijat sekä oppilaitoksen edustajat. Käytännössä neuvottelukuntien toiminta saattaa joskus olla hieman jäykkää ja harvoin tapahtuvaa, joten näiden tueksi Metropolia toteuttaa jatkuvasti työelämään liitoksissa olevia hankkeita, joilla pyritään pitämään oppilaitoksen kontaktit sekä opetussuunnitelmat ajan tasalla alati muuttuvassa maailmassa.
Viime aikoina mm. Metropolian hallinnoimat hankkeet ZIP (ESR 2016–2018) sekä Re:start (ESR 2019–2020) ovat tutkineet aktiivisesti ammattitutkintojen sekä erityisammattitutkintojen yhteydessä järjestettäviä työharjoittelujaksoja sekä AHOT (aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen) -toiminnan sujuvoittamista. Näistä hankkeista saatu pohjatieto antaa hyvän merkin siitä, mihin suuntaan myös ammatillisen korkeakoulutuksen harjoittelumallit ovat kehittymässä. Mahdollisuus suorittaa koko tutkinto työelämässä on innostanut varsinkin EK:n edustajia, koska ajatus ilmaisesta työntekijästä 2–3 vuodeksi tuntuu varmasti erittäin hyvältä budjettitietoisen yrittäjän mielessä. Käytännössä meidän tulee kuitenkin varmistaa työharjoittelun pedagoginen aspekti, koska pelkkä työn tekeminen ei tee kenestäkään ammattilaista. Teoriapohja on äärimmäisen tarpeellinen oman kentän ymmärtämiseksi.
Työharjoittelun tulevaisuutta miettiessä meidän tulisi tarkastella ammattikoulureformin esiin nostamia haasteita sekä mahdollisuuksia. Historiasta tiedämme, että yksittäisen yrityksen pyörittämä oma “koulu” ajaa hyvin nopeasti mono-osaajien valmistumiseen kyseisen yrityksen toiminnan tueksi, eikä sellainen koulutustapa noudata Opetushallituksen ajamaa elinikäisen oppimisen mallia ja rakenna yleispätevää osaamispohjaa jatkokoulutukselle.
Metropolian Katiska-hankkeen (ESR 2018–2019) aikana haastateltiin hieman yli 80:tä luovien alojen yritystä, yrittäjää ja yhteisöä Kaapelitehtaan ja Suvilahden alueilla. Haastattelujen tulokset eivät varsinaisesti yllättäneet, mutta ne kertoivat, että oppilaitoksilla on vielä paljon tehtävää viestinnän suhteen ammatillisen kentän kanssa. Valtaosa työnantajista toivoi palkatonta harjoittelua, ja osa toimijoista olisi jopa kaivannut puhtaasti ilmaista työvoimaa ilman ohjaavaa esimiestä yrityksen puolelta. Tämä sotii pahasti ammatillisen korkeakoulutuksen työharjoittelun pedagogista periaatetta vastaan, jossa tavoitteena on saattaa opiskelija kentän ammattilaisen alaisuuteen oppimaan alan metodeja ns. kädestä pitäen.
Yksi Katiska-hankkeen tehtävistä olikin teroittaa yrittäjien ja yritysten mieliin palkallisen harjoittelun mielekkyys sekä palkattomien harjoitteluiden haitallinen vaikutus kentän työntekijöiden liikkuvuuteen sekä palkkaukseen. Lisäksi yrittäjille tuotiin ajankohtaista tietoa palkkatuesta ja muista tukimuodoista, joita yritys voi hyödyntää vastavalmistunutta palkatessaan. Saimme yllätykseksemme kuulla, että noin kolmannes yrittäjistä ei ollut edes tietoisia tarjolla olevasta palkkatuesta, joten tiedottamisen suhteen olisi petrattavaa myös TE-toimistolla.
Palautteen perusteella ammattikorkeakoulujen tulisi jatkossa keskittyä pitkäkestoisten työharjoittelujaksojen lisäksi myös erilaisiin kentän aktiivisten toimijoiden kanssa tehtäviin projekteihin opintojen yhteydessä. Monella luovan alan yrityksellä olisi tarjota mielenkiintoisia projekteja, jotka harmillisesti jäävät hieman liian lyhyiksi täyttääkseen työharjoittelun määreitä. Tällaiset yksittäiset projektit tarjoavat kuitenkin esimerkiksi luovien alojen opiskelijoille kattavan näkemyksen projektin tuotantoon ideoinnista maaliin asti, ja varsinkin kulttuurituotannon ja muotoilun tutkintolinjoilla näitä mahdollisuuksia on käytetty kiitettävästi. Lisäksi opiskeluajan projektit auttavat kartuttamaan elintärkeää kontaktiverkostoa valmistumisen jälkeistä työelämää ajatellen.
Yrityshaastattelujen pohjalta voidaan todeta, että erilaiset työelämäprojektit ovat tutkintolinjasta riippuen joko hyvin tai vähemmän hyvin strukturoitu. Tämä on sellainen asia, jossa oppilaitoksilla on vielä paljon tehtävää. Iso osa työelämäkontaktista on sidottu pidempään harjoittelujaksoon, ja erilaiset projektit sekä tilaustyöt saattavat olla hyvinkin hankalia sijoittaa jäykkään opetussuunnitelmaan. Dialogia tarvitaan siis vielä todella paljon lisää oppilaitosten ja ammatillisen kentän välille tilanteen kohentamiseksi, ja mielellään oppilaitosten itsensä ajamana. Ei sitä häntää nosta kukaan muu kuin kissa itse.
Teksti on julkaistu Katiska – Kulttuurialan ammattiverkostot työllistymisen tukena (ESR) -hankkeen loppujulkaisussa “Yhdessä eteenpäin – Työharjoittelumallien haasteet ja mahdollisuudet” kesällä 2019.
