Työharjoittelun tulevaisuus

Metropolia Ammattikorkeakoulu seuraa aktiivisesti sekä toisen asteen että ammattikorkeakoulutuksen työharjoittelumetodien kehitystä. Perinteisesti informaatio kentän toiveista ja tilasta on pyritty siirtämään tutkintojen opetussuunnitelmiin eri alojen neuvottelukuntien kautta, joissa kohtaavat kentän aktiiviset toimijat sekä oppilaitoksen edustajat. Käytännössä neuvottelukuntien toiminta saattaa joskus olla hieman jäykkää ja harvoin tapahtuvaa, joten näiden tueksi Metropolia toteuttaa jatkuvasti työelämään liitoksissa olevia hankkeita, joilla pyritään pitämään oppilaitoksen kontaktit sekä opetussuunnitelmat ajan tasalla alati muuttuvassa maailmassa.

Viime aikoina mm. Metropolian hallinnoimat hankkeet ZIP (ESR 2016–2018) sekä Re:start (ESR 2019–2020) ovat tutkineet aktiivisesti ammattitutkintojen sekä erityisammattitutkintojen yhteydessä järjestettäviä työharjoittelujaksoja sekä AHOT (aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen) -toiminnan sujuvoittamista. Näistä hankkeista saatu pohjatieto antaa hyvän merkin siitä, mihin suuntaan myös ammatillisen korkeakoulutuksen harjoittelumallit ovat kehittymässä. Mahdollisuus suorittaa koko tutkinto työelämässä on innostanut varsinkin EK:n edustajia, koska ajatus ilmaisesta työntekijästä 2–3 vuodeksi tuntuu varmasti erittäin hyvältä budjettitietoisen yrittäjän mielessä. Käytännössä meidän tulee kuitenkin varmistaa työharjoittelun pedagoginen aspekti, koska pelkkä työn tekeminen ei tee kenestäkään ammattilaista. Teoriapohja on äärimmäisen tarpeellinen  oman kentän ymmärtämiseksi.

Työharjoittelun tulevaisuutta miettiessä meidän tulisi tarkastella ammattikoulureformin esiin nostamia haasteita sekä mahdollisuuksia. Historiasta tiedämme, että yksittäisen yrityksen pyörittämä oma “koulu” ajaa hyvin nopeasti mono-osaajien valmistumiseen kyseisen yrityksen toiminnan tueksi, eikä sellainen koulutustapa noudata Opetushallituksen ajamaa elinikäisen oppimisen mallia ja rakenna yleispätevää osaamispohjaa jatkokoulutukselle.

Metropolian Katiska-hankkeen (ESR 2018–2019) aikana haastateltiin hieman yli 80:tä luovien alojen yritystä, yrittäjää ja yhteisöä Kaapelitehtaan ja Suvilahden alueilla. Haastattelujen tulokset eivät varsinaisesti yllättäneet, mutta ne kertoivat, että oppilaitoksilla on vielä paljon tehtävää viestinnän suhteen ammatillisen kentän kanssa. Valtaosa työnantajista toivoi palkatonta harjoittelua, ja osa toimijoista olisi jopa kaivannut puhtaasti ilmaista työvoimaa ilman ohjaavaa esimiestä yrityksen puolelta. Tämä sotii pahasti ammatillisen korkeakoulutuksen työharjoittelun pedagogista periaatetta vastaan, jossa tavoitteena on saattaa opiskelija kentän ammattilaisen alaisuuteen oppimaan alan metodeja ns. kädestä pitäen.

Yksi Katiska-hankkeen tehtävistä olikin teroittaa yrittäjien ja yritysten mieliin palkallisen harjoittelun mielekkyys sekä palkattomien harjoitteluiden haitallinen vaikutus kentän työntekijöiden liikkuvuuteen sekä palkkaukseen. Lisäksi yrittäjille tuotiin ajankohtaista tietoa palkkatuesta ja muista tukimuodoista, joita yritys voi hyödyntää vastavalmistunutta palkatessaan. Saimme yllätykseksemme kuulla, että noin kolmannes yrittäjistä ei ollut edes tietoisia tarjolla olevasta palkkatuesta, joten tiedottamisen suhteen olisi petrattavaa myös TE-toimistolla.

Palautteen perusteella ammattikorkeakoulujen tulisi jatkossa keskittyä pitkäkestoisten työharjoittelujaksojen lisäksi myös erilaisiin kentän aktiivisten toimijoiden kanssa tehtäviin projekteihin opintojen yhteydessä. Monella luovan alan yrityksellä olisi tarjota mielenkiintoisia projekteja, jotka harmillisesti jäävät hieman liian lyhyiksi täyttääkseen työharjoittelun määreitä. Tällaiset yksittäiset projektit tarjoavat kuitenkin esimerkiksi luovien alojen opiskelijoille kattavan näkemyksen projektin tuotantoon ideoinnista maaliin asti, ja varsinkin kulttuurituotannon ja muotoilun tutkintolinjoilla näitä mahdollisuuksia on käytetty kiitettävästi. Lisäksi opiskeluajan projektit auttavat kartuttamaan elintärkeää kontaktiverkostoa valmistumisen jälkeistä työelämää ajatellen.

Yrityshaastattelujen pohjalta voidaan todeta, että erilaiset työelämäprojektit ovat tutkintolinjasta riippuen joko hyvin tai vähemmän hyvin strukturoitu. Tämä on sellainen asia, jossa oppilaitoksilla on vielä paljon tehtävää. Iso osa työelämäkontaktista on sidottu pidempään harjoittelujaksoon, ja erilaiset projektit sekä tilaustyöt saattavat olla hyvinkin hankalia sijoittaa jäykkään opetussuunnitelmaan. Dialogia tarvitaan siis vielä todella paljon lisää oppilaitosten ja ammatillisen kentän välille tilanteen kohentamiseksi, ja mielellään oppilaitosten itsensä ajamana. Ei sitä häntää nosta kukaan muu kuin kissa itse.

Teksti on julkaistu Katiska – Kulttuurialan ammattiverkostot työllistymisen tukena (ESR) -hankkeen loppujulkaisussa “Yhdessä eteenpäin – Työharjoittelumallien haasteet ja mahdollisuudet” kesällä 2019.

Oppia ja sopimuksia

Oppisopimus on perinteisesti ollut toisen asteen opiskelijoille yksi suorimmista poluista työelämään. Ennen nykyistä lakimuutosta oppisopimuspaikan myöntämisen kriteerinä oli lupaus työllistää opiskelija tutkinnon jälkeen, ja mikäpä yritys ei itse kouluttamaansa työntekijää mielellään ottaisi.

Viime aikoina julkisessa keskustelussa on lisääntynyt paine kehittää samantyyppisiä koulutusratkaisuja myös korkeakoulutasolla. Taustalla piilee tarve lisätä ammatillisen korkeakoulutuksen dialogia yritysten kanssa, koska tällä hetkellä kritiikki kohdistuu lähinnä opiskelijoiden valmiuksiin työskennellä alansa käytännön työtehtävien parissa. Esimerkiksi ohjelmistoaloilla ulkomailta rekrytointi on jo arkipäiväistä koska suomalaisista kouluista ei valmistu ohjelmistoinsinöörejä sopivalla osaamispaletilla.

Suomen yrittäjien digi- ja koulutusasioiden päällikkö Joonas Mikkilä esittää tuoreessa Helsingin Sanomien artikkelissa oppisopimuskoulutusta yhtenä keinona lisätä korkeakoulujen ja työelämän dialogia. Mikkilän mukaan oppisopimusrakenne pakottaisi myös korkeakoulut kehittämään aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen metodeja. Ajatus on sinällään hyvä, mutta johtuen korkeakoulujen valtiorahoituksen mallista paine on jo nyt siivittää ihmisten valmistumista hyväksymällä aiemmat suoritukset mahdollisimman matalalla rimalla. Ongelma ei ole siinä etteikö käytössä olisi päteviä metodeja tunnistaa aiemmin opittua – ongelma piilee siinä etteivät korkeakoulujen resurssit nykyisellään yksinkertaisesti riitä pyörittämään hyväksiluku- ja näyttökoeprosessia sillä tarkkuudella että  tulokset olisivat yhteismitallisia. AHOT (aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen) prosessina nojaa vahvasti opettajan kykyyn ja resursseihin tulkita opiskelijan osaamisen taso ammatillisen aihepiirin suhteen, ja tämä vaatisi SY:n toivomalla tehokkuudella huomattavasti lisää resursseja hyväksilukuprosessia tukemaan. Nykyinen korkeakoulujen rahoitusmalli perustuu pääosin valmistuvien määrään sekä vähintään 55op vuodessa suorittaviin/hyväksilukeviin, joten kyseinen malli itsessään luo sisäänrakennetun paineen “päästää” opiskelijat läpi tutkintoprosessista koulun valtiorahoitusosuuden menettämisen uhalla.

Ajatuksessa että annetaan yritysten kouluttaa itse oma työvoimansa ei ole sinällään mitään uutta. Ennen nykyistä ammattikoulujärjestelmää oli varsin tavallista että suuremmalla tehtaalla tai ruukilla oli oma koulunsa joka syötti työvoimaa koneistoa pyörittämään. 1960-70- luvulla vasemmistolaisen liikehdinnän vahvan vaikutuksen ansiosta työvoiman koulutus vähitellen omittiin valtiojohtoiseksi toiminnaksi. Silloisessa poliittisessa ympäristössä ajatus siitä että yritykset saavat kouluttaa itse oman työvoimansa koettiin hankalaksi marxistisessa kontekstissa. Se olisi antanut pääomalle liikaa valtaa, ja tämä valta pyrittiin kaappaamaan takaisin keskusjohtoiseksi valtion rakenteeksi. Ratkaisuna toteutettiin ammattikoulujärjestelmä, joka otti vähitellen yritysten omien oppilaitosten paikan. Koulutuksen siirtämisen valtion harteille toivottiin poistavan mono-osaamisen ongelman, joka on perinteisesti ollut selkeästi havaittavissa ns. kisälliammateissa. Joustavan yleistutkinnon katsottiin vastaavan paremmin yhä nopeammin muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Yritykset luonnollisesti kokivat tämän ongelmalliseksi koska itse koulutettu työvoima on aina vahvasti täsmäosaajaa, ja valtion koulusta valmistuneet yleisosaajat piti joka tapauksessa kouluttaa töihin tullessaan talon metodeihin.

Oppisopimus nähdään siis yhtenä keinona päästä vaikuttamaan suoraan tutkintojen opetussisältöihin – kun opiskelija työskentelee rekrytoivalle yritykselle, hänet voidaan kouluttaa niissä sisällöissä jotka ovat ko. yrityksen toiminnan kannalta relevantteja. Hyvä malli yritykselle, mutta riskinä on mono-osaajien kouluttaminen ja tutkinnon soveltuvuus alan töihin jatkossa. Mikäli työssäoppimista painotetaan entistä enemmän, tulee samalla myös taata alan teoriaopetuksen taso tutkinnon yhteydessä.

Tyttöjen ammattikoulu 1950-luvulla / kuva: Helsingin kaupunginmuseo

 



Lähteet:

Heikkilä, Darja: Käsityön ammatillinen opetus Suomessa 1700-luvulta nykypäiviin, Suomen käsityön museo 2003

Stenij, E. O.: Sata vuotta ammattiopetuksemme vaiheita, Suomen kouluhistoriallinen seura 1935

Yrittäjäkahvit kahviteltu

Kaapelitehtaan ja Suvilahden yrittäjäkahvit on nyt pidetty!

Eniten ihmisiä yrittäjäkahveilla puhututtivat selkeästi Helsingin kaupungin tarjoamat erilaiset tuet. Etenkin yhdistyksille ja säätiöille tarjottavat tuet, jotka ovat usein hieman isompia kuin yrityksille tarjotut, herättivät mielenkiintoa ja keskustelua. Helsinkituen ja palkkatuen saaminen selkeytyivät monien mielissä.

Puheenaiheiksi nousivat myös Kultturikeskus Glorian mahdollinen siirtyminen tulevaisuudessa Suvilahteen sekä Kaapelin suunnitteilla oleva oma rekrytointisivu.

Kiitos kaikille, jotka kävitte, sekä kiitos kaikille puhujille.

Kaapelitehtaan ja Suvilahden yrittäjäkahvit

Katiska järjestää jälleen kahvittelutilaisuuden kaikille palkkatuesta, harjoittelusta ja opiskelijaprojekteista kiinnostuneille yrityksille!

Ohjelmassamme on tällä kertaa perinteisten Kaapelin ja Katiskan kuulumisten lisäksi ajankohtaista tietoa palkkatuesta, Helsinki-lisästä, rekrytointipalkkiosta sekä muista tuen muodoista, joita Helsingin kaupunki tarjoaa yrittäjille yrityksille ja yhteisöille. Tietoa jakaa kaupunginkanslian yrityskoordinaattori Tuulia Rauhala-Kaltio.
Mukana myös esittäytymässä uusi Re:start -hanke. Heidän tavoitteenaan on edistää alle 30-vuotiaiden ammatikouluopiskelijoiden työllisyyttä ja työllistymistä.

Kahvittelut järjestetään:

Kaapelitehtaalla  
30.10.2018, kello 13:00
kokoustila Kela-Watti (D-rappu)

Suvilahdessa  
6.11.2018, kello 13:00
Tiivistämö

 

LIFT – luovien alojen rajapinnassa

Käytiin Katiskan porukalla Kaapelitehtaalla edustamassa Lift-tapahtumassa, kun ajateltiin että jännittävän kuuloinen tapahtuma ja pitäähän sitä nyt syksyn puhutuin kulttuuripöhinäsetti käydä katsomassa.

Ja olihan se melkoinen pläjäys! Jos yrittäisi jotenkin kuvailla niin “kulttuurin, taiteen ja median Slush” tulee ehkä ensimmäisenä mieleen. Puhujakaarti koostui pitkälti luovien alojen ja markkinavoimien rajapinnassa toimivista tuottajatyyppisistä ihmisistä, sekä tietysti taiteilijoista ja muista luovista sisällöntuottajista.

Liftin kyljessä nähtiin myös lyhyt formaattien palkintogaala Shortland.


Puheenvuoroja kuultiin tapahtumassa sekä kotimaisilta että kansainvälisiltä osaajilta. Tunnelman huoneessa tiivistivät heti kättelyssä HBO:n huippusarja Westworldin transmedia tuottajat Halle K. Phillips ja Noreen O’Toole, jotka avasivat sarjan television ulkopuolelle laajentuvaa mediakokemusta.

Toinen yleisöä sekä naurattanut että mietityttänyt puhuja oli Ruotsin mediajulkkis Alexander Bard, joka piti tapahtuman energisimmän puheen aiheenaan median kehitys ja vuorovaikutuksen lisääntyminen. Rinnastukset Ranskan vallonkumouksen ja Instagramin välillä pitivät kuulijan tiukasti hyppysissä.

Suomalaisista puhujista eniten mieleen jäi TED Talkin arvoisen puheen vetänyt innovaatiomylly Perttu Pölönen. Hän pureutui puheessaan tulevaisuuden visioihin sekä teknologian kehitykseen ja mahdollisuuksiin.

Perttu Pölönen näkee tulevaisuuteen. Ainakin yhteen mahdolliseen.


Verkostoitumiseen tapahtuma oli aivan omiaan, koska aihepiiri tuntuu vetävän juuri tietynlaisia kulttuurin ja luovien alojen puuhaihmisiä puoleensa. Niitä sankareita jotka jaksavat puurtaa kulisseissa näkyvyyttä ja rahoitusta taiteilijalle, sisällöntuottajalle tai tuotteelle.

Katiskan toiminta herätti myös mielenkiintoa, ja moni kommentoi messupisteellä kuinka positiivista on huomata välillä oppilaitoksenkin lähestyvän yrityksiä, eikä toisin päin. Vuoroin vieraissa!

Katiskan ständillä kättä vaihtoivat tiuhaan sekä kettukarkit että neuvot työharjoitteluista.


 

Ensimmäiset info-tilaisuudet Suvilahdessa ja Kaapelitehtaalla

Tervetuloa Metropolia ammattikorkeakoulun KATISKA-hankkeen sekä Kaapeli oy:n yhteiseen infotilaisuuteen! Tilaisuudessa käydään läpi mitä mahdollisuuksia yhteistyö Metropolian kanssa tarjoaa Kaapeli oy:n vuokralaisille, niin yrityksille kuin yhteisöillekin.

Tarvitsetko kenties hyvän työharjoittelijan ammattikorkeakoulusta, tai keksitkö projektin johon eivät oma aika tai resurssit ihan tahdo riittää? Tule ihmeessä kuuntelemaan minkälaista tukea Metropolia voi toimintaanne tarjota, ja kuulemme myös mielellään minkälaisia tarpeita teillä on.

Ohjelma:

  • Metropolian KATISKA-hanke esittäytyy
  • Kaapelin kuulumiset (tj. Kai Huotari)
  • Yhteistyö Metropolian ja Kaapelitehtaan välillä
  • Case-esittelyt aiemmista yritysten tilaamista projekteista ja opinnäytetöistä

Tilaisuus järjestetään sekä Suvilahdessa että Kaapelitehtaalla, ja sisältö on sama molemmissa. Tarjoamme pullakahvit, tervetuloa!

Tiistai 24.4.2018 Suvilahti, Tiivistämö (rakennus 5), kello 14:00

Keskiviikko 25.4.2018 Kaapelitehdas, kokoustila Kela-Watti (D-rappu), kello 13:00